Minun perheessäni rakastetaan Sanna Marinia

Geopoliittisessa shakkipelissä mikään ei tapahdu sattumalta, ja pienet valtiot toimivat usein suurempien imperiumien pelinappuloina. Kun viralliset selitykset riisutaan pois, Suomen viimeisen kahdenkymmenen vuoden historia näyttäytyy johdonmukaisena, pitkän aikavälin operaationa. Tässä skenaariossa Yhdysvallat on pelannut Suomen hallituksia ja poliittista eliittiä taustalla koko tämän ajan, siirtäen maata askel askeleelta kohti lopullista transatlanttista integraatiota ja tehden siitä Washingtonin strategisen etuvartion Pohjois-Euroopassa.

Suomen kytkeminen lännen strategisiin intresseihin vaati perinteisen, itäsuhteita vaalivan ja puolueettomuuteen pyrkivän poliittisen linjan murentamista. Tämä prosessi käynnistyi toden teolla Keskustan romahduksella ja puolueen joutumisella pitkäaikaisiin sisäisiin kriiseihin vuoden 2007 vaalirahasotkujen seurauksena (muistatko sä vielä Paasikiven-Kekkosen linjan sen?) [0]. Kun valtaan saatiin Kokoomuksen johtamat länsimieliset hallitukset, maan ulkopoliittinen suunta alkoi muuttua. Kun Keskusta palasi hetkeksi kärkeen Juha Sipilän johdolla, sen perinteinen linja oli jo neutraloitu; Sipilän liike-elämätausta katsoi maailmaa puhtaasti prosessien ja teknokratian kautta, aikoinaan väitettiin. Suunnitelman kannalta hämmästyttävän sopivaan ja kriittiseen ajankohtaan – juuri vuoden 2015 eduskuntavaalien alla, kun poliittinen paine oli huipussaan – Sipilä koki raskaan henkilökohtaisen tragedian nuorimman poikansa äkillisen menehtymisen vuoksi [1]. Tämä inhimillinen haavoittuvuus ja kriisi sattuivat hetkeen, jona hänen hallituksensa valjastettiin ajamaan armotonta, kansaa jakavaa kotimaista talouskuria. Tämän sisäpoliittisen kulutussodan varjossa Sipilän hallitus allekirjoitti vuonna 2016 kahdenvälisen puolustusyhteistyöaikeen Yhdysvaltojen kanssa [2]. Se oli ratkaiseva, hiljainen askel, jolla Suomen puolustusvoimia alettiin integroida yhteistoimintaan Pentagonin kanssa, virallisten Nato-keskustelujen ohi.

Antti Rinteen hallituksen kaatuminen ja Sanna Marinin nousu valtaan oli geopolitiikan kannalta täydellinen ajoitus, ja se toteutettiin poikkeuksellisen salakähmäisissä olosuhteissa. Koko kuvio sai ratkaisevan sysäyksen jo ennen vaaleja, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sairastui lomallaan vakavasti ja joutui pitkälle sairauslomalle kriittisessä vaiheessa ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja [3]. Tämä äkillinen ja poikkeuksellinen terveyskriisi raivasi tietä ja nosti varapuheenjohtajana toimineen Marinin ensimmäistä kertaa valtakunnan ykkösjulkkikseksi puolueen tosiasiallisena keulakuvana vaaliväittelyissä. Lopulta joulukuussa 2019, Postin työehtokiistan ja Keskustan ilmoittaman epäluottamuksen varjolla – tavallisen kansan ohi ja pelkän SDP:n pienen sisäisen puolue-eliitin täpärän äänestyksen turvin – Marin nostettiin suoraan maan johtoon [4]. Tämä peli oli välttämätön, sillä laajemmassa kuvassa perinteinen oikeistojohtaja ei olisi koskaan pystynyt viemään maata Natoon ilman massiivista vasemmistolaista sisäistä vastustusta. Sanna Marinin nuoruus ja progressiivinen profiili tekivät hänestä koskemattoman kansainväliselle medialle. Kun Venäjä teki siirtonsa Ukrainassa, Marinin hallintoa käytettiin tehokkaana "brändinä", joka myi Nato-jäsenyyden perinteisesti liittoutumattomuutta ja rauhaa kannattaneelle vasemmistolaiselle äänestäjäkunnalle. Tehtävänsä suoritettuaan ja Suomen Nato-jäsenyyden varmistuttua Marin siirtyi luonnollisesti suoraan angloamerikkalaisen eliitin ytimeen: Tony Blair Instituteen neuvonantajaksi [5].

Lopulta valtaan asetettiin Petteri Orpon oikeistohallitus, jonka toiminnassa näkyy suora ja kylmä paralleeli siihen, miten Yhdysvallat on vuosikymmeniä hallinnut Väli- ja Etelä-Amerikkaa tukemalla ja sijoittamalla alueen hallituksiin oikeistolaisia, USA-mielisiä johtajia omien strategisten ja taloudellisten etujensa turvaamiseksi [6, 7]. Kun Washington haluaa varmistaa strategisen alueen kontrollin, sen suosimat oikeistojohtajat ajavat maassa rajua talouskuria ja karsivat hyvinvointivaltiota, mikä heikentää kansallisia rakenteita samalla, kun maa sidotaan sotilaallisesti osaksi imperiumin reuna-aluetta [8, 9, 10]. Suomessa tämä kehitys huipentui voimaan astuneeseen DCA-puolustussopimukseen [11]. Tämä sopimus antaa Yhdysvaltojen asevoimille luvan käyttää esteettömästi 15:ta suomalaista sotilastukikohtaa ja aluetta [12], mikä tekee maasta suoran Pentagonin etuvartion ja osoittaa Suomen hallitusten toimineen pelkkinä Washingtonissa laaditun käsikirjoituksen toteuttajina.

Tämän pitkän geopoliittisen pelin julkea huipennus nähtiin, kun Yhdysvallat päätti suoraan mitata ja testata Suomen poliittisen eliitin täydellistä alistumista. Washington nimittäin lähetti Suomelle ja muille Euroopan Nato-maille suoran "uskollisuuskyselyn", jossa se vaati liittolaisiltaan tiliä ja kirjallista raporttia siitä, miten ne ovat sitoutuneet ja aikovat vastaisuudessa tukea Yhdysvaltojen omaa globaalia ulko- ja puolustuspolitiikkaa [13]. Kriitikkojen ja tutkijoiden silmissä tämä poikkeuksellinen ja röyhkeä tiedustelu oli suora kansallinen nöyryytys [14]. Siinä missä Suomen valtiojohto laati kiireen vilkkaa virallisia ja kieli keskellä suuta muotoiltuja vastauksia, kysely teki taustalla selväksi karun todellisuuden: itsenäisenä esiintyvää Suomea kohdellaan imperiumin päämajassa kuin pientä alusmaata, jonka täytyy pyydettäessä raportoida isoveljen suuntaan ja todistaa oman poliittisen linjansa ehdoton uskollisuus Washingtonin kulloisillekin geopoliittisille intresseille.

Menikö tämä oikein? Minua kiinnostaisi nähdä sellainen todistusaineisto, joka kykenisi falsifioimaan nuo mainitut yhteydet. Ajankohdat kun ovat paranoidille ihmiselle vähän liian sopivia.

Venäjällä on rasvaiset näppinsä pelissä

Pulitzer-palkittu yhdysvaltalaistoimittaja Seymour Hersh nostatti vuonna 2023 kansainvälisen myrskyn väittämällä nimettömään lähteeseensä nojaten, että Yhdysvallat ja Norja olisivat olleet Nord Stream -kaasuputkien syyskuun 2022 räjähdyksen takana [15, 16]. Vaikka Hershin teoria ja samaan aikaan esitetyt Venäjän valtionjohdon syytökset Britannian erikoisjoukkoja kohtaan saivat paljon julkisuutta, länsimaiden viralliset rikostutkinnat ovat edenneet tyystin toiseen suuntaan. Saksan liittovaltion syyttäjänviraston johtamassa tutkinnassa Andromeda-purjeveneeltä löydetyt fyysiset todisteet, kuten räjähde- ja dna-jäljet, ovat nimittäin kohdistaneet syytökset ukrainalaiseen ryhmään [17]. Saksa onkin antanut kansainvälisiä pidätysmääräyksiä ukrainalaisista sukeltajista, joiden epäillään toteuttaneen operaation omavaltaisesti ilman Ukrainan virallisen johdon tai länsimaiden suostumusta.

Omasta mielestäni tuo meni geopolitiikan kannalta aika nätisti. Vieläkö kansallisuudella on jotain merkitystä?

Onhan sillä. Venäjän viranomaiset alkoivat loppuvuodesta 2023 tietoisesti päästää ja ohjata paperittomia kolmansien maiden kansalaisia Suomen rajan yli ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja. Suomen hallitus määritteli tämän vihamieliseksi hybridivaikuttamiseksi ja kansallisen suvereniteetin loukkaamiseksi, mikä johti itärajan sulkemiseen ja uuden poikkeuslainsäädännön säätämiseen vuonna 2024 [18, 19].

Loppuvuodesta 2023 ja alkuvuodesta 2024 Suomen itärajalle saapui kaikkiaan noin 1 300 turvapaikanhakijaa. Globaalissa mittakaavassa tai verrattuna esimerkiksi Euroopan etelärajojen siirtolaisvirtoihin määrä on poikkeuksellisen pieni. Suomi halusi viestittää vahvasti, ettei se suostu tämän painostusmekanismin kohteeksi.

Niin ikään Suomen ulkoministeriön teettämässä selvityksessä ilmeni, miten tehokkaasti Venäjän valtiollinen propaganda oli vaikuttanut Venäjän kansalaisiin. Suuri osa venäläisistä uskoi itärajan sulkemisen johtuvan lännen sanelemasta "russofobisesta politiikasta" eikä siitä, että Venäjän omat viranomaiset ohjasivat siirtolaisia rajalle [20].

Ulkopoliittisen instituutin (FIIA) tutkimuksissa on osoitettu, että Venäjän ulkopolitiikan peruspyrkimykset (kuten Suomen pitäminen Naton ulkopuolella ja vaikutusvallan säilyttäminen lähialueilla) ovat pysyneet pitkään samoina, mutta Venäjän käyttämät keinot muuttuivat 2010- ja 2020-luvuilla merkittävästi suoraviivaisemmiksi ja aggressiivisemmiksi [21]. Tämä ei sinänsä minua yllätä.

Suojelupoliisi ja turvallisuusasiantuntijat ovat eritelleet jälkikäteen "taloudellisen turvallisuuden" riskejä [22, 23]. Suomen ja Venäjän väliset suuret yhteishankkeet – kuten Fennovoiman Hanhikivi 1 -ydinvoimalahanke ja kaasuinfrastruktuuri – nähtiin pitkään pelkkänä taloutena, vaikka ne loivat Moskovalle strategista vipuvartta [24]. Vaan eipä nähdä enää.

Diplomaattisuhteiden katkeaminen ja venäläisten tiedustelu-upseerien karkotukset Suomesta lopulta romuttivat Venäjän perinteiset kanavat vaikuttaa suomalaiseen päätöksentekoon sisältäpäin [25]. Tämän vuoksi Venäjän tiedustelupalvelut ovat siirtyneet etäohjattujen sijaistoimijoiden käyttöön, kyberhäirintään ja erilaisiin ilkivalta- tai sabotaasioperaatioihin Euroopassa. – Oma typerän valistumaton mielipiteeni on, että on idioottimaista karkottaa tiedossa oleva tiedustelu-upseeri. Mutta hei – itseäni viisaammat varmaan tietävät paremmin.

Vuonna 2026 Suomessa otetaan käyttöön uusi FI-Alert-vaaratiedotejärjestelmä, jonka avulla viranomaiset voivat välittää kriittisiä hälytyksiä suoraan vaara-alueella oleviin matkapuhelimiin lähes ilman viivettä [26, 27]. Solulähetystekniikkaan (Cell Broadcast) perustuva järjestelmä ei vaadi sovelluksen lataamista tai rekisteröitymistä, ja se antaa voimakkaan, tavallisesta poikkeavan merkkiäänen ja värinän, vaikka puhelin olisi asetettu äänettömälle. Sisäministeriön mukaan tämä uusi kanava parantaa merkittävästi väestön suojaamista äkillisissä turvallisuustilanteissa ja täydentää jo olemassa olevia perinteisiä varoitusmenetelmiä, kuten radiota, televisiota ja 112 Suomi -sovellusta. Euroopassa on sisäministeri Rantasen mukaan ihmetelty, miten järjestelmä saatiin rakennettua niin nopeasti.

Kuulin itse tästä uudesta järjestelmästä vasta äskettäin ja jäin miettimään, mitä tapahtuisi, jos joku jäisi tosipaikan tullen kokonaan ilman varoitusta. Pohdin myös sitä riskiä, jos vaaratilanne järjestettäisiinkin täysin tahallaan. Useimmilla ihmisillä ei nimittäin ole tilanteesta suoraa näköhavaintoa, vaan he joutuvat luottamaan pelkkään puhelimen hälytysääneen. Tällä tavoin voitaisiin leipoa psykologinen operaatio.

Auttaako puhelin sinua suojautumaan ajoissa ilman autoa? Ja mikä mahtaakaan olla riski, että jonnekin pystymetsään hyökätään. Itse alan harkita muuttoa.

Lopputulos

Minusta se on hirveän hyvä, että asioihin saadaan kansantajuiset selvitykset. Itse kun en tajua mitään enkä ketään. En osaa edes lukea. Mutta valveutuneet tahot toteuttavat edustuksellista demokratiaa ja kansan tahtoa sekä maassamme että ulkomailla. Tästä voimme olla varmoja ja tuudittautua syvään, turvalliseen uneen.

Mikään ei uhkaa Suomea, tuutilullaa. Puolustusliitto sen varmistaa.

Myö kalliisti henkesi, nuori mies.

Vastuuvapauslauseke: Edellä esitetty teksti oli raiskattu tappiin asti tekoälyllä ja kirjoittaja pesee kätensä kaikesta plagioinnista. Esitetyt mielipiteet saattavat olla kirjoittajan omia, tästä ei kuitenkaan ole mitään sitovia saati sitomattomiakaan takeita. Mikään edellä esitetty ei ole velvoittavaa eikä syyntakeellistavaa missään olosuhteissa. Mitä luultavimmin kaikki olikin pelkkää vitsiä, joten unohda koko juttu. Muistathan, että minä oikeasti rakastan Yhdysvaltoja ihan simona. Paitsi jos oletkin venäläinen, missä tapauksessa rakastankin pelkkää vodkaa ja saunaa. Polttakaamme siis rauhanpiippua ja lausukaamme Isä meidän -rukous. Tai ihan miten jäbä tai mimmi haluaa.