Kolme runoa rakkaudesta, 2/3: Elämänturva

Kun painan pääni hiljaa olkaasi,
niin kaikki ympärillä hiljenee,
ja lämmin hengitykses poskellain
saa sydämeni aivan lepäämään.

Mä tahtoisin sun silmäs muistaa ain,
sen pienen valon, joka niissä soi,
ja miten hellästi sä katsot vain,
niin että sydänkin jo levätä voi.

Jos voisin ottaa huolesi sun yöstä,
ne pienet pelot, jotka valvottaa,
mä kantaisin ne pois sun mielestä,
ja antaisin sun viimein nukahtaa.

En maailmalta enempää mä pyydä vain:
kun olet siinä, olen kotonain.